Kuoleman kunniaksi – Pekka Ervast
Yksi kauneimmista ja lohduttavimmista muistotilaisuuksiin ja hautajaisiin sopivista teksteistä löytyy mielestäni Pekka Ervastin kirjan Mitä on kuolema viimeisestä luvusta. Koska sitä on vaikea löytää omana tekstinään ajattelin jakaa tekstin omana päiväkirjamerkintänä. Teoksen loppuluku innoitti myös säveltäjä Oskar Merikannon laatimaan Kuoleman kunniaksi kantaatin.
Kuoleman kunniaksi
Jos olisin runoilija, tahtoisin laulaa ylistysvirren sinulle, kuolema. Sinua eivät laulajat ole kiittäneet.
Sinua on kutsuttu ihmisen viimeiseksi viholliseksi, synnin palkaksi ja ilon hävittäjäksi. Ihmiset pelkäävät
sinua, kammovat sinua ja koettavat sinua välttää. Mutta minä tahtoisin virittää kanteleni sinun
kunniaksesi, oi tuoni.
Sillä minä uskon, että sinä olet minun ja kaikkien ihmisveljieni paras ja uskollisin ystävä. Sinä olet
tosi, suora ja rehellinen. Sinä olet ylevämielinen ja viisas ystävä. Aivan kuin isä sinä tiedät, mitä meille
ihmislapsille on hyväksi ja hyödyksi, sinä et meitä imartele, vaan tahdot meitä auttaa ja sanot suoraan,
missä olemme erehtyneet. Ja voimakkaalla kädellä sinä viittaat meille tien ja sanot: „kas tästä teidän
pitää kulkeman.“
Minä tahtoisin laulaa sinun ylistystäsi, kuolema, sillä sinä olet meidän ihmislasten hellä ja
lempeäsilmä ystävä. Sinä kerrot meille kauniita satuja ja kuljetat meitä ympäri unelmoiden eedenissä.
Sinä olet kuin äiti, joka riemulla ja ylpeydellä suljet meidät syliisi, kun olemme isän opetuksia huolella
seuranneet. Sinä olet sydämemme ilo ja hymy kaiken surun jälkeen. Sinussa kaikki sävelet sulautuvat
yhteen mahtavaksi sopusoinnuksi.
Sinun kunniaksesi tahtoisin kieltäni virittää, tuoni, sillä kun sinä tulet, et sinä tule kuin luurankoinen
viikatemies, vaan sinä tulet kuin jumalan ylevä sanansaattaja, kuin „yksi näistä pienimmistä“, jotka
pyytävät meitä, ettemme unohtaisi kaikkia armahtavan rakkauden ikuista elämänlakia.
Sillä suurempi sinua, kuolema, on ikuisen elämän salaisuus. Syvempi helvettiä, korkeampi taivasta
on jumalan valtakunta, joka on sydämen puhtaus, anteeksiantamus ja rakkaus. Tämä on jumalan
valtakunta, ja jumalan valtakunta on ikuinen rauha ja ilo, joka asuu niiden sydämissä, jotka tuntevat sen
armahtavaa sääliä. Ylevämpi ja avarampi se on kuin nerokasten ja maailman viisasten taivaat, ja niiden
pienten luokse se tulee, jotka ikävöivät sen lähestymistä.
Sentähden kiitän ja ylistän minä sinua, tuoni, että tästä kaikesta meitä muistutat ja tulemisellasi kerta
kerralta opetat meitä sinua voittamaan. Sillä lopulta saamme mekin periä sen valtakunnan, josta
kirjotettu on: „mitä ei silmä ole nähnyt eikä korva ole kuullut eikä ihmisen sydämeen ole astunut, on
jumala valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.“
If you enjoyed this post, please consider to leave a comment or subscribe to the feed and get future articles delivered to your feed reader.
